Vaara vaanii kotitöissä...

Ruuti on itseoppinut avustajakoira, joka osallistuu yltiöinnokkaasti ihan kaikkiin kotitöihin. Eilen sitten imuroitiin. Ja avustaja oli työntouhussa mukana, tottakai.

Ruuti ei räksytä, eikä hyöki imurin kimppuun. Se kulkee hiljaa imurin rinnalla ja seuraa työn edistymistä. Varjona seuraava avustaja on niin harmiton tapaus, ettei sen läsnäoloa aina edes muista...

Kuten eilen, kun aloin vaihtamaan imuriin suulaketta, enkä viitsinyt sammuttaa konetta sen takia. Laskin letkun käsistäni lattialle, letkun päässä siis pelkkä putki ja kone tohotti täysillä. Suulaketta kaivellessani avustaja ehti tietysti työntää uteliaan nenänsä liian lähelle imurinletkua ja kiinnihän se imaisi koiran kuonoon. En sitä heti edes huomannut, koska mitään älämölöä tai paniikkia ei avustajan toimesta syntynyt. Siinä se ehti hyvän tovin seistä norsuna keskellä eteisen lattiaa imurin letku kuonon jatkeena, ennenkuin pelastin sen kiipelistä.

Hyvät on hermot avustajalla, koska ei ollut tapauksesta moinenskaan. Korkeintaan hivenen häkeltynyt. Ei tullut imurikammoa, eikä muitakaan traumoja. Imurista irtipäästyään heilutteli sille iloisesti häntää ja jatkoi puuhastelua kotitöiden parissa.

Vaikkei Ruuti imurijumissa panikoinutkaan, kuvaa tästä en sentään jäänyt ottamaan...... ; )

... Yhä elossa... Eikä takuulla herne nenässä, vaan ehkäpä herneet nenästä? Vähän pelottaa, veikö imuri ne kaksi ainoaa hernettä tuon karvalapsen korvien välistä?? Että tuliko tehtyä imurilla jonkinmoinen lobotomia nenän kautta =)