Lunta tulvillaan

... on raikas talvisää... Ihana, oikea talvi vuosikausiin! Ärripurrilassa nautitaan.

Koirille on rakennettu pihan lumivalleihin tunneleita ym jännää ja metsässä kasvatetaan kuntoa tarpomalla umpihangessa. Ja otukset nauttii!

Toivottavasti tätä vielä riittää, lunta & pakkasta siis.

Häjyt tuloo!

Nasu & Ruuti sai joululahjaksi häjyt villapaidat. Nämä karvahaalarit pärjää pakkasessa kyllä ilman palttootakin, mutta on meillä -20 paukkupakkasilla puettu villapaidat päälle. Ja vaikka ne olisi tarpeettomat, niin onhan ne kuitenkin komiat! Jotenkin cairnille sopii tuo häjyily kuin nenä päähän....

Mennääm peräjulukkaa paitasellaansa.

Turha siton ehroon tahroon olla nyrryystä, kuk kerran on komianhenkinen.

Viisi vuotta ihan pöhkönä

Humppaveikkomme Pösö vietti 8.2. 5-vuotis synttäreitään. Rakkaat onnittelut ihanalle Pösilölle!
Onnittelut myös sisaruksille, erityisesti Tia-siskolle McPippanilaan.

Sunnuntaipäivän ratoksi...

7.2. kantakotiin tupsahti kyläilemään Duffy. Ensin vähän trimmailtiin ja sitten heppu pääsi kirmailemaan Ruuti-siskon kanssa pihalle. Nasu-äiti ei voinut kiihdytysajoihin osallistua, koska rouvalla on juoksut parhaimmillaan. Lelu puolestaan ei tahtonut osallistua, koska inhoaa kaikkia uroksia. Lelu siis istui sisällä mököttämässä.
Ruuti nautti kun sai velipojasta hippaseuraa. Edellisenä päivänä pikavisiitillä pistäytyi isäkoira Pösö, mutta sitä ei huvittanut paljoa Ruutin kanssa juoksennella. Tylsää!

Tässä ollaan portilla tarkkana vahdissa, kun Hanna & Essi ajoi pihaan Duffya hakemaan. Duffy on kuvassa se cairnin näköinen, Ruuti muistuttaa kaljua supikoiraa =)

Terveyspäivillä

Ärripurrin Puuha Pete, "Danny"

6.2. järjestettiin Lahdessa Cairnterrierikerhon terveyspäivä, jossa oli ohjelmassa jalostustarkastuksia, silmä- ja polvitarkastuksia sekä verinäytteiden luovutusta Lohen tutkimusprojektia varten. Itse olin läsnä järjestäjänä, mutta tulipa siellä tutkittua pari omaa koiraakin.

Cairn-poppoosta uusintatarkastuksessa kävi Pösö, joka sai edelleen terveen paperit. Lisäksi Nasun Mokka-sisko silmätarkastettiin ja tervesilmäinen on sekin. Sisarukset Aapo & Rymy kävi luovuttamassa verinäytteet, niiden osalta tarkastukset ei ole vielä ajankohtaisia.

Silmä- ja polvitarkastukseen pääsi kuokkimaan muunkin rotuiset otukset, joten Ärripurrilan väestä Lelu-westie & veljensä Danny tarkastettiin myös. Molemmilla on terveet silmät ja polvet 0/0. Lelu & Danny antoivat myös verinäytteen.

Muun touhotuksen ohessa tapasi taas monta tuttua ihmistä & koiraa, joita on aina hauska nähdä! Kiitos kaikille mukanaolleille, erityisesti kasvattieni omistajille osallistumisesta =)

Lahden likat kävi hippaamassa

Sijoitusneitokaisemme Hirmu & Rymy on myöskin käyneet ärripurrilassa siistiytymässä.
27.1. kuorittiin karvakerroksen alta esiin Hirmu ja 5.2. pikkuneiti Rymy sai uuden lookin.
Kuvat on valitettavasti jääneet ottamatta, koska neitosten vierailut on ajoittuneet iltahämärään.
Trimmin jälkeen asiaan kuuluu aina kunnon kiihdytyskisa & karvaralli pihalla. Varsinkin Rymy saa ylimääräistä liikettä aikaiseksi ärripurrilan muutenkin vilkkaissa otuksissa.
Rymy on aivan äitinsä kopio - paitsi vähän nätimpi ja vähemmän supikoiran näköinen kuin Ruuti... Ilmeet, eleet & vauhti on aivan samaa tolkutonta sarjaa. Hauska pari ja niillä on keskenään ihan erityinen suhde edelleen =)

Lego Turkkuses

24.1. tanskantuliaisemme kävi Tiinan kanssa Turussa näytillä. Tällä kertaa olikin taas Legon päivä ja kotiintuomisina oli pikku-ukon toinen sertti junioriluokasta. Nyt sitten odotellaan ensi syksyä & kahden vuoden ikää, jotta päästään yrittämään sitä viimeistä sertykkää.
Turussa rodun arvosteli Carl-Gunnar Stafberg ja Legon arvostelu on jätte bra.

"Utmärk huvud och uttryck. Fina linjer. Riktiga proportioner. Välansatt svans. Utmärk päls. Rör sig mycket bra".

JUN ERI 1, PU 2, SERT

Kiitos Tiina! Kiitos myös Riinalle Legon handlauksesta!

(kuva Tiina Markula)

Rumat ne vaatteilla koreilee, osa 2

23.1. saimme Ruutin lapsosista viisitille Helsingin plikan, Piken. Neiti tuli trimmiin ja oli aikuistunut hurjasti parissa kuukaudessa! Kuvat unohtui valitettavasti Pikestä ottaa, koska päähuomion varasti tuliaiset. Piken emäntä Marja oli tehnyt ärripurrilan terrierineitokaisille hienot, nimikoidut juoksupöksyt. Aivan upeat, wau! Eräät osaa ja vielä viitsii nähdä vaivaa...
Kiitos Marjalle & Pikelle visiitistä ja hienoista tuliaisista =)

Pösölle jälkikasvua osa 7

18.1. syntyi Montain Top kenneliin viisi pikkupösöä. Viisikon äiti on neitokainen nimeltään Milli (No Copyright Millie Malone). Emä & pienokaiset voi hyvin.
Yläkuvassa poseeraa hääpari ja alakuvassa kahden viikon ikäinen pikkupösö. Kuvat on Mirva Saarivuoren käsialaa.
Sydämelliset Onnittelut halausten kera koko montaintop-poppoolle!

pieni ihanuus

Ä-pentueella synttärit, osa 2

Myös Riksussa, iso-Aapon kotona on herkuteltu synttärien merkeissä. Sähköpostiin tupsahti tällaiset kuvat 5-v juhlijoista. Yllä Aapon kakku ja alla kakkua tuhoamassa Väinö & itse synttärisankari (tummempi kaveri).
Kuvat Ilonan käsialaa.


Kiitos kivoista synttärikuvista sekä Jarnolle, että Ilonalle =)
Terkut myös Ä-pentujen iskälle, Kostille Koskenkylään.

Ä-pentueella synttärit

16.1. vietti 5-v synttäreitään Ä-pentueen koiruudet, eli Ärripurrilan ensimmäinen cairnpentue. Eipä uskoisi millään... aika rientää sukkelaan.
Kasvattaja & Nasu-äiti lähettää myöhästyneet, mutta sitäkin rakkaammat onnittelut Nellille, Toivolle & iso-Aapolle. Iloa, terveyttä & pitkää ikää koko kolmikolle!


Kuvassa on Toivon synttärikakku ja Toivo kakkua nauttimassa =)
Kuvat on Toivon isännän, Jarnon käsialaa.

Aapo visiitillä

13.1. saimme visiitille Ruutin pojan, pikku-Aapon perheineen. Samalla siistittiin nuoren herran turkki, tähtäimessä muutamat kevään näytelmät. Aapo on ihastuttava gentlemanni ja miehistynyt kovasti ulkoiselta olemukseltaan. Se ei oikeasti ole mikään pieni poika, mutta etuliite nimessä viittaa kasvateistani nuorempaan aapoon.
On ollut ihanaa saada seurata näiden Ruutin lapsosten kehitystä säännöllisesti ja näin läheltä!

Karvahaalarit uimassa

11.1. suuntasimme kuonot pitkästä aikaa kohti Hyvinkään koirakylpylää. Uiminen on aivan loistava tapa hoitaa tai kohentaa kuntoa ja ainakin meidän otuksille varsin mieluista puuhaa. Tarkoitus olisikin aloittaa jälleen hieman säännöllisemmät visiitit uimalaan ja opettaa pikkuinen Lelukin uimaan.

Meille oli varattu oma allasvuoro ja uimaseuraksi saimme Mokan, Maisan & Jutan.

Cairnit on oikeita vesipetoja, mutta Lelu on uinut aikaisemmin vain kerran. Niinpä Lelulle varattiin uittaja, jonka avustuksella se toivottavasti oppii paremman uintitekniikan ja tykkäämään uimisesta. Edistystä tapahtui jo tälläkin kertaa; Liivit jätettiin pois, sillä Lelu ui paremmin ilman niitä. Tekniikka on edelleen vähän hutera, mutta turha räiskiminen on rauhoittunut ja uima-asento parempi. Urhoollisesti pikkukoira ui monta altaanmittaa päästä päähän, eikä sillä ollut sieltä kiire pois. Taisi olla ihan mukavaa uida turvallisen avustajan kanssa =)

Uittajan kanssa Lelu jatkaa vielä pari seuraavakin kertaa, jotta homma alkaa luonnistua oikein.

Kyllä oli lystikästä päästä mulimaan pitkästä aikaa, Nasun & Mokan varsinkin!

Jäätäviä pentuja ihastelemassa

10.1. pääsimme visiitille Tuusulaan Suzi-Dogs kenneliin, Hertan & Pösön jälkikasvua ihastelemaan. Ice-pentue oli himpun vaille luovutusikäinen ja lähdössä uusiin koteihinsa seuraavana viikonloppuna. Pikkuotukset oli varsin touhukkaita ja tietysti aivan valtavan suloisia... Pentukuumehan tästä vain pahenee =O

Kuvassa on urospentu Suzi-Dogs Ice Power, kuva Camilla Nordströmin käsialaa.

Pakolaisleiri

Uutta vuotta vietettiin Ärripurrilassa pakolaisleirin merkeissä, kun muutama koirakaveri saapui taajamasta pommituksia pakoon meille maaseudun rauhaan. Pakolaisleirillä oli Uutta Vuotta vastaanottamassa oman väen lisäksi Mokka, Maisa, Hirmu & Rymy ihmisineen. Koirat sai riekkua keskenään, kun hihnanjatkeet juhlivat ylensyöden ja hillitysti juoden aamukahteen asti.
Kiitos mukavasta seurasta edellämainituille ja tervetuloa pakoilemaan toistekin!
=)

Kuvassa väsynyt juhlija Rymy, joka änkeää lepäämään mieluummin vanhaan pohtimeen, kuin pehmustettuun koiranpetiin. Eipä ole tämä askeetikko tullut ainakaan Ruuti-äitiinsä, joka mieluiten nukkuu pehmeässä sängyssä, selällään ja peiton alla...

Takaisin ajassa joulutunnelmiin

Joulu oli ja meni, eikä sen vietosta sen kummemmin näin jälkikäteen ole raportoitavaa. Johan täässä uutta joulua jo odotellaan... =)
Täytyy kuitenkin todeta, että pitkästä aikaa joulu tuntui Ihan Oikealta Joululta. Sitä se teettää, maalaismaisema ja omakotitalo-oltavat. Ihanaa fiilistelyä koko joulu.


Karvahaalarit oli joulunvietosta ihan innoissaan ja lahjoista erityisesti. Ja kyllä ne lahjoja saikin! Määrästä päätellen ovat olleet huomattavasti isäntäväkeään kiltimpiä.

Tosin täydellinen kilttinäolo on Ruutille vähän vaikeaa. Ruutin mielestä joulun viettoon kuuluu oleellisesti jouluaskartelu. Niinpä ärripurrilassa saatiin tänäkin vuonna nauttia koiramaisen jouluaskartelun tuotoksista.

Tällä kertaa kaikki joulutontut säästyi Ruutin pahoinpitely-yrityksiltä. Karvaisen askartelijan upouusi aluevaltaus oli joulukranssit.

Hempeissä tunnelmissa päätin ulottaa koristelut pihalle asti ja laittaa jouluiset kranssit koira-aitauksen porttien kaunistukseksi. Joulukiireiden keskellä väsäsin kaksi punaisin nauhoin & rusetein koristeltua kranssia, jotka tyytyväisenä ripustin portin ulkopuolelle koirien ulottumattomiin... josta toinen kranssi hävisi parissa minuutissa ja toinen vähän myöhemmin.

Portti unohtui hetkeksi auki ja salamana Ruuti päätti tuunata typerät kranssit mieleisekseen. Myöhemmin kranssinraadot löytyi pihalta ja syyllinen oli helppo todeta partakarvoihin jäätyneiden todisteiden perusteella.

Yllä Ruutin riisuttu versio joulukranssista.

Valoa pimeyteen

Ärripurrilassa on nettiyhteys ollut poikki lähes neljä viikkoa. Järkyttävää =O

Tälle katkolle meidät pakotti tukiasemavika, jota operaattori ei saanut korjattua lakkoilun, pakkasten ja ties minkä epäuskottavien syiden vuoksi. Seliseli.

Nettipimennon vuoksi ollaan kärsitty vieroitusoireista, tuskallisista persoonallisuushäiriöistä ja sosiaalisesta hyljeksinnästä, josta olen syvästi katkera operaattorillemme (Firma, joka ei tiedä mistä niitä senttejä oikein tulee. No varmaan niitä tulee kiukkuisilta asiakkailta, jotka maksavat tyhjästä...)

On monia asioita, joita ilman voi elää, mutta ilman nettiä se on lähes mahdotonta. Ihminen voi asua vaikka havumajassa, kunhan siellä toimii laajakaistat tai mokkulat =)

No lopulta vika on korjattu, yhteydet pelittää ja meilläkin on jälleen elämä! Ja blogin päivityksetkin jatkuu.

Eikä meillä oikeasti ole täällä niin kamalan kurjaa ollut.....

Joulua

Lego Messarissa

Tanskantuliaisemme osallistui viikonloppuna Messarin voittajanäyttelyihin. Saalis jäi vähän laihaksi, mutta kävipä pikku-ukko kuitenkin näytillä.

12.12. tuomari Ronald Irving

(arvostelut tulossa)

JUN ERI 3

13.12. tuomari Harri Lehkonen

(arvostelut tulossa)

JUN EH 3

Riinalle kiitos handlauksesta ja kiitokset myös Tiinalle!

(kuva: Kaija Markula)

Prinsessasynttärit

6.12. Ärripurrilassa juhlittiin paitsi itsepäisyyspäivää, myös pikkudiivamme Lelun prinsessasynttäreitä.


Prinsessan synttärikakun täytyy olla ehdottomasti vaaleanpunainen... siis possukakku. Tässä kuninkaalliseksi tuunattu, sikamainen leivonnainen.

Juhlijoiden joukossa oli kovasti odotettu ja kaivattu kutsuvieras... Lelun äiti Muumi ilahdutti meitä läsnäolollaan! Kuvassa tytär & äiti poseeraa yhdessä.
Ja paljon muitakin mukavia ihmis- ja koiravieraita synttäreille saapui =) Karvahaalareita taisi pihalla touhuta parhaimmillaan kahdeksan.


Kaahaus kuuluu terrierisynttäreillä aina asiaan. Kunnon kiihdytyskisoja ei voita mikään. Paitsi ehkä herkkujen syöminen.

Sitten päivänsankarille laulettiin onnittelulaulu kuorossa.

Kunnon synttäreillä ohjelmaan kuuluu myös tanssi. Ja koiratanssihan on niin kovin muodikastakin... =) Tässä sheikkaa Muumi & Ruuti.

Vaikka prinsessat hallitsee tyylikkään juhlimisen, väsyhän siinä hommassa aina tulee. Tässä juhlakalu huilaa mamilta lainatussa pipossa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten seuraavia kekkereitä odotellessa......

Kiitos kaikille ihanille vieraillemme mukana olosta!

P-pennut 2-vuotiaita

5.12. P-pentueemme westikkäät vietti 2-vuotissynttäreitään.

Rakkaat onnittelut Mimmi, Bertta, Peppi, Danny & tietysti oma Lelu-koiramme.

Iloa & valoa tuleviin vuosiin!

Luolakokeilua

Keskiviikkoiltana 2.12. suuntasimme nenät kohti Ruotsinpyhtään luolakoetta. Jutta oli ilmoittanut Maisan ekaan kokeeseen ja kasvattaja änkesi itsensä luonnollisesti reissuun mukaan. Odotukset oli... jos ei korkealla, niin ainakin sekavat =) Edelliset treenit oli menneet Maisalla ihan loistavasti, mutta huonoksi onneksi sillä alkoi juoksu juuri kokeen alla.

Maisa sai kuitenkin luvan osallistua kokeeseen viimeisenä koirana. Ja kyllä niitä koiria riittikin! Maisan suoritusvuoro oli joskus yöllä, klo 22 jälkeen. Koiria oli kokeessa paljon ja tuomareitakin kaksi, joten ilta venyi todella pitkäksi.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että hormoonitoiminta sekoitti neitokaisen pään niin, ettei se tahtonut tehdä oikein mitään. Tyhjänluolan tarkastus meni plörinäksi, joten varsinaiseen kokeeseen ei päästy ollenkaan. Tuskinpa siis enää toiste lähdetään juoksuisen kanssa yrittämään koetta...

Kaikesta huolimatta, olen niin ylpeä Maisasta & Jutasta, että on edetty tähänkin asti! Ei ole ole helppo laji, eikä itsestäänselvää touhua, vaikka koira osoittaisi riistaviettiäkin.

Ja vaikkei Maisa mennyt luolaan, niin kävihän sisko sentään loukussa samana päivänä =)=)

Loukussa

2.12. lisättiin uusi luku jatkokertomukseen "Ärripurrilan nolot tilanteet", kun tohelo-Ruuti oli kirjaimellisesti loukussa.

Vapaapäiviä hyödynnetään aina pitkillä metsälenkeillä ja niin tälläkin kertaa. Otusten kanssa lähdettiin siis samoilemaan ja tutkimusretkelle lähimaastoihin.

Olimme tarponeet metsän halki ja tulleet tutulle peltotielle, jolta Ruuti ykskaks säntäsi takaisin metsään. Ajattelin, että Ruuti pistäytyy tsekkaamassa jonkin jäljen ja palaa takaisin, kuten sillä on tapana. Yleensä se palaa samantien, eikä sitä tarvitse edes kutsua. Ja jos joskus tarvitseekin, tulee se takaisin ensimmäisellä kutsulla. Ärripurrilan otuksista luoksetulo on maailman hauskin käsky ja sitä noudatetaan aina & vieläpä mielellään.

Vaan eipä Ruuti sitten tullutkaan takaisin, ei kutsuen eikä kutsumatta... Luulin kuulleeni jostain vaimean metallin kilahduksen ja arvasin, että jotain on tapahtunut kun koiraa ei näy. Lähdin metsään Ruutin kulkemaa reittiä ja yritin huutelemalla saada sen vastaamaan jotain, kun koiraa ei näkynyt missään. Nasu & Lelu hortoilivat siellä peltotiellä, eivätkä auttaneet etsinnässä yhtään =(

Kun olin aikani säntäillyt eestaas ja kiljunut Ruutia otsasuoni päässä pullistuen, se vastasi pienellä vingahduksella. Suuntasin kohti ääntä, mutten nähnyt edelleenkään koiraa missään... Kunnes viimein äkkäsin kauempana ison kuusen alla jonkin möykyn. Kun pääsin lähemmäksi, totesin että supin loukkuhan se siinä. Se oli havutettu niin hyvin, että hävisi maastoon ihan täydellisesti. Ja siellä loukussa istui meidän tohelo ja heilutti iloisesti häntää.

Ruuti oli kääntynyt istumaan ääneni suuntaan ja sen selän takana, loukun toisessa päässä roikkui lihakimpale ja ansalanka.... Huh sentään. Onneksi laumavietti oli tällä kertaa vahvempi kuin ruuanhankkimisvietti, eikä mitään sattunut. Ruuti ei ollut tapahtuneesta moinenskaan, korkeintaan vähän hämmentynyt... kun niin kovasti kutsutaan, vaikka häkin ovi on kiinni. Kun sain loukun viimein äherrettyä jotenkin auki ja Ruutin sieltä ulos, se tietysti yritti sinne vielä takaisin. Se on toivottoman utelias ja äärettömän luottavainen otus, jolle elämä on yhtä suurta seikkailua.

Ja tunnollisina kansalaisina otimme seuraavana päivänä puhelun paikalliseen metsästysseuraan ja tunnustimme koko loukkuhässäkän, jottei kettutyttöjä syytetä sabotaasista.

=)

Tois puol jokkee näytelmissä

29.11. Lego kävi näytillä Turussa Tiinan handlaamana. Tuomarina toimi Andrew Brace ja pikku-ukkelilla sujuikin kehässä hienosti. Alla varsin muikeat arvostelut:

"15 months brindle. Full of quality and excellent breed type. Typical head and expression. Excellent outline. Perfect balance. Stands so well on his legs. Fit hard and excellent coat. Moves a little close behind, but has much style and profile."

JUN ERI 1, PU 3, VASERT

Kiitos jälleen Tiinalle! Myös kuva on Tiinan käsialaa =)

Pike parturissa

Tiistaina 24.11. visiitille tupsahti Pike & Marja. Ensin siistittiin Piken turkki ja sitten neitokainen pääsi pihalle kaahaamaan äitikoiran & mummun kanssa. Piken meno oli aluksi vähän vaisua, taisi ensimmäinen juoksu hämmentää neitokaista. Irtosihan se ilo lopulta ja Ruutin kanssa otettiin kiihdytyskisaa niin että metsä rytkäsi.

Pojat on poikia

Viikonloppuna Pösö kävi onnistuneesti riiaamassa uutta morsmaikkua länsirannikolla. Pikkupösöjä on siis edelleen toivomuslistalla.
Muutamaa viikkoa aikaisemmin koiraherra kävi Annen kanssa pelastushakukokeessa - mikälie mokoma koe oikealta nimeltään onkaan. Koe oli sujunut varsin mallikkaasti... lähes loppuun asti. Pösö etsi hyvin, työskenteli hyvällä motivaatiolla, ilmaisi maalimiehen hyvin ja sitten... meni ja nuoli maassa makaavan maalimiehen naaman. Suoritus hylättiin koska maalimieheen ei saa koskea. Ei vaikka lähestymistapa olisi kuinka hyväntahtoinen.
Pösö on pusukone, joka rakastaa kaikkia ihmisiä. Eihän semmoinen voi tajuta, ettei maalimiehen naamaa saa lopottaa. Epäreilua - mutta elämä on =)

Nuoriherra Lego puolestaan kävi maanantaina silmä- ja polvitarkastuksessa ja on niiltä osin todistetusti terve. Näin ollen Legokin toivottavasti pääsee neitejä riiaamaan, kunhan vielä hieman varttuu. Tanskantuliainen on kovin aktiivinen ja omatoiminen heppu, jonka harrastuksiin kuuluu kodin stailaaminen uuteen uskoon ym pikku askareet. Viimeisin tempaus on inventaario Tiinan lompakkoon, jonka yhteydessä meni kolikot, ajokortti ym rahapussin sisältö. Ja se itse rahapussikin. Lego fanittaa myös japanialaista telsusarjaa "Reikä seinässä" ja on toteuttanut ohjelmaa omassa kodissakin.
Kukaan ei ilmeisesti ole muistanut kertoa Legolle, että cairnit ei tee tihutöitä.

Pösölle jälkikasvua osa 6

22.11. sunnuntain ja maanantain välisenä yönä syntyi Pösölle jälkikasvua Suzi-Dogs kenneliin. Pikkuisten emä on Hertta, virallisemmin Golden Heroes One and Only. Hertta pyöräytti maailmaan komean "sikspäkin", 4 urosta ja 2 narttua.
Sydämelliset onnittelut pentulaatikon äärelle Tuusulaan.

kuva: Camilla Nordström

Talonvaltaajat

Sunnuntaina karkasimme isännän kanssa risteilemään. Ärripurrilaan saapui talonmiehen virkaa toimittamaan ja cairneja viihdyttämään Jutta, Mokka & Maisa. Lelu oli hoidossa vanhemmillani, joten cairnisiskokset saivat melskata ihan keskenään. On turha edes mainita, että riemua & rallia nelikolla riitti.
Kiitos Jutalle lomituksesta ja vanhemmilleni Lelun hoidosta!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Uusin luku loputtomaan jatkokertomukseen "Ärripurrilan väen nolot tempaukset":
Perjantaina ärripurrilassa jatkettiin syyslomaa massiivisella patikoinnilla. Tarkoitus oli tehdä vähän pitempi metsälenkki koirien kanssa... No pitkä siitä sitten tulikin, huomattavasti suunniteltua pidempi. Olin kartalla ihan hienosti siihen asti, kunnes lähdin paluumatkalla "oikaisemaan" vieraassa maastossa kotiin... Sillä seurauksella, että päädyin otusten kanssa keskelle ei mitään, aivan hukassa. Maastokartta ei tietystikään ollut mukana ja kännykkäkin oli unohtunut kotiin. Taivas oli sateesta harmaa, joten sieltäkään ei suunnistusapuja saanut. Lisäksi alkoi tulla hämärä ja koska tarkoitus oli liikkua "ihan vaan kotinurkissa", ei koirien hihnatkaan olleet mukana. Cairnithan nautti kaahaillen joka hetkestä, mutta Lelua joutui jo loppumatkasta kantamaan... sen lisäksi, että itselläkin alkoi askel painaa. Ei siis ollut ihan voittajafiilis.
=)
Paniikkiin ei ollut aihetta, koska tiesin ettei koti ollut kovin kaukana. En vain tiennyt mistä sinne pääsee ja ehditäänkö sinne ennen pimeän tuloa... Täällä kun ei katuvaloja tai lenkkipolkuja ole kulkua helpottamassa =)=)
Lopulta tupsahdettiin jostain ryteikön kautta kotipihaan juuri ennen säkkipimeää. Koirat ne taisi lopulta oikean suunnan löytää. Useampia tunteja siellä hukassa tuli hortoiltua. Onneksi isäntä ei ollut kotona, niin ei ehtinyt huolestumaan ja hälyttämään armeijaa, mediheliä ja palokuntaa paikalle.
Kuten olen aiemmin todennut; Metsä on kodin jälkeen maailman paras paikka. Paitsi silloin kun sinne eksyy.
On tälle täällä ihan reilusti naurettu =) Ja metsään mennään jatkossakin ihan takuulla.

Syyslomalla melkein Valkovenäjälle

Torstaina 19.11. alkoi viikon pituinen syysloma. Alunperin tarkoitus oli suunnata Valkovenäjälle (tai jonnekin samaan suuntaan jumalan selän taakse) koiranäyttelyyn cairnien kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuu ja Valkovenäjän sijaan huristelimme Lelun kanssa Vesilahteen trimmiin... No eipä kauheasti näyttelymatkan peruuntuminen harmittanut. Luulen, että Vesilahdessa on mukavampaa ja sieltä pääsee nopeammin kotiinkin =)
Cairnit meillä nypitään ihan omin pikku kätösin, mutta Lelun trimmit on hoitanut kaimani Sari, Lelun isäkoiran kasvattaja. Vesilahdessa odotti myös iloinen yllätys, kun edellinen trimmiasiakas oli kasvattini Danny, Lelun velipoika siis. Olipa hauska nähdä Danny pitkästä aikaa! Nuoriherra oli kovasti miehistynyt sitten viime näkemän, joka taisi olla tämän vuoden huhtikuussa. Vahinko vain, ettei kamera ollut mukana....



Uudessa, lyhyessä turkissaan meidän miniwestie kirmailee taas hippulat vinkuen.