Joulua

Lego Messarissa

Tanskantuliaisemme osallistui viikonloppuna Messarin voittajanäyttelyihin. Saalis jäi vähän laihaksi, mutta kävipä pikku-ukko kuitenkin näytillä.

12.12. tuomari Ronald Irving

"Very typical head & expression. Good neck, topline & tailset. Need more coat. Well angulated stifle, but moves a bit close in hock. Good feet, enough bone."

JUN ERI 3

13.12. tuomari Harri Lehkonen

"Kookas, vielä kesken kehityksen oleva nuori uros. Kallon tulee vahvistua. Hyvät kulmaukset. Vielä hieman ilmava runko. Oikealaatuinen, vielä hieman lyhyt turkki. Erinomainen temperamentti. Terveet liikkeet. Tarvitsee aikaa."

JUN EH 3

Riinalle kiitos handlauksesta ja kiitokset myös Tiinalle!

(kuva: Kaija Markula)

Prinsessasynttärit

6.12. Ärripurrilassa juhlittiin paitsi itsepäisyyspäivää, myös pikkudiivamme Lelun prinsessasynttäreitä.


Prinsessan synttärikakun täytyy olla ehdottomasti vaaleanpunainen... siis possukakku. Tässä kuninkaalliseksi tuunattu, sikamainen leivonnainen.

Juhlijoiden joukossa oli kovasti odotettu ja kaivattu kutsuvieras... Lelun äiti Muumi ilahdutti meitä läsnäolollaan! Kuvassa tytär & äiti poseeraa yhdessä.
Ja paljon muitakin mukavia ihmis- ja koiravieraita synttäreille saapui =) Karvahaalareita taisi pihalla touhuta parhaimmillaan kahdeksan.


Kaahaus kuuluu terrierisynttäreillä aina asiaan. Kunnon kiihdytyskisoja ei voita mikään. Paitsi ehkä herkkujen syöminen.

Sitten päivänsankarille laulettiin onnittelulaulu kuorossa.

Kunnon synttäreillä ohjelmaan kuuluu myös tanssi. Ja koiratanssihan on niin kovin muodikastakin... =) Tässä sheikkaa Muumi & Ruuti.

Vaikka prinsessat hallitsee tyylikkään juhlimisen, väsyhän siinä hommassa aina tulee. Tässä juhlakalu huilaa mamilta lainatussa pipossa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten seuraavia kekkereitä odotellessa......

Kiitos kaikille ihanille vieraillemme mukana olosta!

P-pennut 2-vuotiaita

5.12. P-pentueemme westikkäät vietti 2-vuotissynttäreitään.

Rakkaat onnittelut Mimmi, Bertta, Peppi, Danny & tietysti oma Lelu-koiramme.

Iloa & valoa tuleviin vuosiin!

Luolakokeilua

Keskiviikkoiltana 2.12. suuntasimme nenät kohti Ruotsinpyhtään luolakoetta. Jutta oli ilmoittanut Maisan ekaan kokeeseen ja kasvattaja änkesi itsensä luonnollisesti reissuun mukaan. Odotukset oli... jos ei korkealla, niin ainakin sekavat =) Edelliset treenit oli menneet Maisalla ihan loistavasti, mutta huonoksi onneksi sillä alkoi juoksu juuri kokeen alla.

Maisa sai kuitenkin luvan osallistua kokeeseen viimeisenä koirana. Ja kyllä niitä koiria riittikin! Maisan suoritusvuoro oli joskus yöllä, klo 22 jälkeen. Koiria oli kokeessa paljon ja tuomareitakin kaksi, joten ilta venyi todella pitkäksi.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että hormoonitoiminta sekoitti neitokaisen pään niin, ettei se tahtonut tehdä oikein mitään. Tyhjänluolan tarkastus meni plörinäksi, joten varsinaiseen kokeeseen ei päästy ollenkaan. Tuskinpa siis enää toiste lähdetään juoksuisen kanssa yrittämään koetta...

Kaikesta huolimatta, olen niin ylpeä Maisasta & Jutasta, että on edetty tähänkin asti! Ei ole ole helppo laji, eikä itsestäänselvää touhua, vaikka koira osoittaisi riistaviettiäkin.

Ja vaikkei Maisa mennyt luolaan, niin kävihän sisko sentään loukussa samana päivänä =)=)

Loukussa

2.12. lisättiin uusi luku jatkokertomukseen "Ärripurrilan nolot tilanteet", kun tohelo-Ruuti oli kirjaimellisesti loukussa.

Vapaapäiviä hyödynnetään aina pitkillä metsälenkeillä ja niin tälläkin kertaa. Otusten kanssa lähdettiin siis samoilemaan ja tutkimusretkelle lähimaastoihin.

Olimme tarponeet metsän halki ja tulleet tutulle peltotielle, jolta Ruuti ykskaks säntäsi takaisin metsään. Ajattelin, että Ruuti pistäytyy tsekkaamassa jonkin jäljen ja palaa takaisin, kuten sillä on tapana. Yleensä se palaa samantien, eikä sitä tarvitse edes kutsua. Ja jos joskus tarvitseekin, tulee se takaisin ensimmäisellä kutsulla. Ärripurrilan otuksista luoksetulo on maailman hauskin käsky ja sitä noudatetaan aina & vieläpä mielellään.

Vaan eipä Ruuti sitten tullutkaan takaisin, ei kutsuen eikä kutsumatta... Luulin kuulleeni jostain vaimean metallin kilahduksen ja arvasin, että jotain on tapahtunut kun koiraa ei näy. Lähdin metsään Ruutin kulkemaa reittiä ja yritin huutelemalla saada sen vastaamaan jotain, kun koiraa ei näkynyt missään. Nasu & Lelu hortoilivat siellä peltotiellä, eivätkä auttaneet etsinnässä yhtään =(

Kun olin aikani säntäillyt eestaas ja kiljunut Ruutia otsasuoni päässä pullistuen, se vastasi pienellä vingahduksella. Suuntasin kohti ääntä, mutten nähnyt edelleenkään koiraa missään... Kunnes viimein äkkäsin kauempana ison kuusen alla jonkin möykyn. Kun pääsin lähemmäksi, totesin että supin loukkuhan se siinä. Se oli havutettu niin hyvin, että hävisi maastoon ihan täydellisesti. Ja siellä loukussa istui meidän tohelo ja heilutti iloisesti häntää.

Ruuti oli kääntynyt istumaan ääneni suuntaan ja sen selän takana, loukun toisessa päässä roikkui lihakimpale ja ansalanka.... Huh sentään. Onneksi laumavietti oli tällä kertaa vahvempi kuin ruuanhankkimisvietti, eikä mitään sattunut. Ruuti ei ollut tapahtuneesta moinenskaan, korkeintaan vähän hämmentynyt... kun niin kovasti kutsutaan, vaikka häkin ovi on kiinni. Kun sain loukun viimein äherrettyä jotenkin auki ja Ruutin sieltä ulos, se tietysti yritti sinne vielä takaisin. Se on toivottoman utelias ja äärettömän luottavainen otus, jolle elämä on yhtä suurta seikkailua.

Ja tunnollisina kansalaisina otimme seuraavana päivänä puhelun paikalliseen metsästysseuraan ja tunnustimme koko loukkuhässäkän, jottei kettutyttöjä syytetä sabotaasista.

=)

Tois puol jokkee näytelmissä

29.11. Lego kävi näytillä Turussa Tiinan handlaamana. Tuomarina toimi Andrew Brace ja pikku-ukkelilla sujuikin kehässä hienosti. Alla varsin muikeat arvostelut:

"15 months brindle. Full of quality and excellent breed type. Typical head and expression. Excellent outline. Perfect balance. Stands so well on his legs. Fit hard and excellent coat. Moves a little close behind, but has much style and profile."

JUN ERI 1, PU 3, VASERT

Kiitos jälleen Tiinalle! Myös kuva on Tiinan käsialaa =)