Pike parturissa

Tiistaina 24.11. visiitille tupsahti Pike & Marja. Ensin siistittiin Piken turkki ja sitten neitokainen pääsi pihalle kaahaamaan äitikoiran & mummun kanssa. Piken meno oli aluksi vähän vaisua, taisi ensimmäinen juoksu hämmentää neitokaista. Irtosihan se ilo lopulta ja Ruutin kanssa otettiin kiihdytyskisaa niin että metsä rytkäsi.

Pojat on poikia

Viikonloppuna Pösö kävi onnistuneesti riiaamassa uutta morsmaikkua länsirannikolla. Pikkupösöjä on siis edelleen toivomuslistalla.
Muutamaa viikkoa aikaisemmin koiraherra kävi Annen kanssa pelastushakukokeessa - mikälie mokoma koe oikealta nimeltään onkaan. Koe oli sujunut varsin mallikkaasti... lähes loppuun asti. Pösö etsi hyvin, työskenteli hyvällä motivaatiolla, ilmaisi maalimiehen hyvin ja sitten... meni ja nuoli maassa makaavan maalimiehen naaman. Suoritus hylättiin koska maalimieheen ei saa koskea. Ei vaikka lähestymistapa olisi kuinka hyväntahtoinen.
Pösö on pusukone, joka rakastaa kaikkia ihmisiä. Eihän semmoinen voi tajuta, ettei maalimiehen naamaa saa lopottaa. Epäreilua - mutta elämä on =)

Nuoriherra Lego puolestaan kävi maanantaina silmä- ja polvitarkastuksessa ja on niiltä osin todistetusti terve. Näin ollen Legokin toivottavasti pääsee neitejä riiaamaan, kunhan vielä hieman varttuu. Tanskantuliainen on kovin aktiivinen ja omatoiminen heppu, jonka harrastuksiin kuuluu kodin stailaaminen uuteen uskoon ym pikku askareet. Viimeisin tempaus on inventaario Tiinan lompakkoon, jonka yhteydessä meni kolikot, ajokortti ym rahapussin sisältö. Ja se itse rahapussikin. Lego fanittaa myös japanialaista telsusarjaa "Reikä seinässä" ja on toteuttanut ohjelmaa omassa kodissakin.
Kukaan ei ilmeisesti ole muistanut kertoa Legolle, että cairnit ei tee tihutöitä.

Pösölle jälkikasvua osa 6

22.11. sunnuntain ja maanantain välisenä yönä syntyi Pösölle jälkikasvua Suzi-Dogs kenneliin. Pikkuisten emä on Hertta, virallisemmin Golden Heroes One and Only. Hertta pyöräytti maailmaan komean "sikspäkin", 4 urosta ja 2 narttua.
Sydämelliset onnittelut pentulaatikon äärelle Tuusulaan.

kuva: Camilla Nordström

Talonvaltaajat

Sunnuntaina karkasimme isännän kanssa risteilemään. Ärripurrilaan saapui talonmiehen virkaa toimittamaan ja cairneja viihdyttämään Jutta, Mokka & Maisa. Lelu oli hoidossa vanhemmillani, joten cairnisiskokset saivat melskata ihan keskenään. On turha edes mainita, että riemua & rallia nelikolla riitti.
Kiitos Jutalle lomituksesta ja vanhemmilleni Lelun hoidosta!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Uusin luku loputtomaan jatkokertomukseen "Ärripurrilan väen nolot tempaukset":
Perjantaina ärripurrilassa jatkettiin syyslomaa massiivisella patikoinnilla. Tarkoitus oli tehdä vähän pitempi metsälenkki koirien kanssa... No pitkä siitä sitten tulikin, huomattavasti suunniteltua pidempi. Olin kartalla ihan hienosti siihen asti, kunnes lähdin paluumatkalla "oikaisemaan" vieraassa maastossa kotiin... Sillä seurauksella, että päädyin otusten kanssa keskelle ei mitään, aivan hukassa. Maastokartta ei tietystikään ollut mukana ja kännykkäkin oli unohtunut kotiin. Taivas oli sateesta harmaa, joten sieltäkään ei suunnistusapuja saanut. Lisäksi alkoi tulla hämärä ja koska tarkoitus oli liikkua "ihan vaan kotinurkissa", ei koirien hihnatkaan olleet mukana. Cairnithan nautti kaahaillen joka hetkestä, mutta Lelua joutui jo loppumatkasta kantamaan... sen lisäksi, että itselläkin alkoi askel painaa. Ei siis ollut ihan voittajafiilis.
=)
Paniikkiin ei ollut aihetta, koska tiesin ettei koti ollut kovin kaukana. En vain tiennyt mistä sinne pääsee ja ehditäänkö sinne ennen pimeän tuloa... Täällä kun ei katuvaloja tai lenkkipolkuja ole kulkua helpottamassa =)=)
Lopulta tupsahdettiin jostain ryteikön kautta kotipihaan juuri ennen säkkipimeää. Koirat ne taisi lopulta oikean suunnan löytää. Useampia tunteja siellä hukassa tuli hortoiltua. Onneksi isäntä ei ollut kotona, niin ei ehtinyt huolestumaan ja hälyttämään armeijaa, mediheliä ja palokuntaa paikalle.
Kuten olen aiemmin todennut; Metsä on kodin jälkeen maailman paras paikka. Paitsi silloin kun sinne eksyy.
On tälle täällä ihan reilusti naurettu =) Ja metsään mennään jatkossakin ihan takuulla.

Syyslomalla melkein Valkovenäjälle

Torstaina 19.11. alkoi viikon pituinen syysloma. Alunperin tarkoitus oli suunnata Valkovenäjälle (tai jonnekin samaan suuntaan jumalan selän taakse) koiranäyttelyyn cairnien kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuu ja Valkovenäjän sijaan huristelimme Lelun kanssa Vesilahteen trimmiin... No eipä kauheasti näyttelymatkan peruuntuminen harmittanut. Luulen, että Vesilahdessa on mukavampaa ja sieltä pääsee nopeammin kotiinkin =)
Cairnit meillä nypitään ihan omin pikku kätösin, mutta Lelun trimmit on hoitanut kaimani Sari, Lelun isäkoiran kasvattaja. Vesilahdessa odotti myös iloinen yllätys, kun edellinen trimmiasiakas oli kasvattini Danny, Lelun velipoika siis. Olipa hauska nähdä Danny pitkästä aikaa! Nuoriherra oli kovasti miehistynyt sitten viime näkemän, joka taisi olla tämän vuoden huhtikuussa. Vahinko vain, ettei kamera ollut mukana....



Uudessa, lyhyessä turkissaan meidän miniwestie kirmailee taas hippulat vinkuen.

Ihan teletappina

Duffy (Ä. Teletappi) kävi lauantaina kantakodissa visiitillä. Ensin vähän trimmailtiin ja sitten heppu pääsi pihalle kaahaamaan Ruuti-siskon & äitikoiran kanssa. Voi sitä rallin riemua, kun pihaa mentiin ympäri peräkanaa... teletappimaiseen tapaan uudestaan ja uudestaan.....




Kolmen mustanaamaisen otuksen kuvaaminen alkuillan hämyssä täydessä vauhdissa on melkoisen turhaa puuhaa. Tässä kuitenkin parit epäselvät fiilistelykuvat muistona kivasta lauantaiehtoosta.

Toistaiseksi kuitenkin äitikoira Nasu, 7-vuotias vauhtihirmu, juoksee nuorisolta jalat alta. Kuvassa Naskali keulilla, perässään Ruuti & Duffy.

Duffylle taustajoukkoineen kiitos käynnistä ja kivoista kiihdytyskisoista =)

Lumileikkejä

Ärripurrilassa fanitetaan talvea. Hieno vuodenaika (jos talvi on oikea talvi).
Ärripurrilassa fanitetaan myös luontoa ja erityisesti metsää. Metsä on maailman paras paikka, oman kodin jälkeen.


On siis onni ja autuus päästä samoilemaan hiljaiseen, lumiseen metsään. Vielä suurempi autuus on se, että metsään pääsee omalta pihalta ilman hihnoja tai vastaantulijoita.
Tänään pääsin töistä jo aikaisin iltapäivällä, joten metsässä samoiluun jäi puolitoista tuntia aikaa ennen hämärän tuloa.


Meidän kotimetsä on umpimetsää, jossa ei ole ulkoilureittejä tai edes polkuja. Siellä saa tarpoa haastavassa maastossa ihan omassa rauhassa. Koirat viilettää ryteiköissä & sammalikossa hippulat vinkuen ja nauttii joka hetkestä.

Lelu ehtii ottaa siinä ohessa lumikylpyjäkin ja naamioitua maastoon =)

Toivomuslistalla on siis lisää lunta & pakkasta.

Synttäreitä & luolatoimintaa

27.10. Rakas vauhtikuningattaremme Nasu täytti 7 vuotta.

Villit onnentoivotukset omalle sydänkävylle, Mokka-siskolle & muille sisaruksille.

Samana päivänä ajelimme Jutan & Maisan kanssa Ristiinaan luolatreeneihin. Edessä oli Maisan totuuden hetki; taustajoukkojen odotukset korkealla ja tunnelmat sekavat =)

Huoli oli kuitenkin turhaa. Treenit sujui aivan nappiin, myös tyhjänluolan tarkastus. Maisan seuraava etappi onkin sitten ensimmäinen koe, jossa koiran kyvyt & kestävyys punnitaan. Koepaikka on jo varattu, jota jännityksellä ja suurella mielenkiinnolla odotetaan...

Pentunäytelmiä & serttijuhlintaa

25.10. oli jännä päivä, kun osallistuimme Lahden pentunäyttelyyn koko M-pentueen voimin. Tai ainakin melkein osallistuttiin =)
Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikki neljä Ruutin & Jagon pentua, eli pojat Aapo & Eppu, sekä tytöt Pike & Rymy. Tarkoituksena oli esittää myös kasvattajaluokka (joka olisi ollut Ärripurrilan ensimmäinen)... Rymylle parkkihalli oli kuitenkin niin huono kokemus, ettei neitokainen ollut ollenkaan oma iloinen itsensä. Emme halunneet pahentaa tilannetta entisestään, joten Rymyä ei viety kehään asti lainkaan. Olimme neitokaisen käytöksestä hieman äimänä, koska se ei ole tähän asti pelännyt missään olosuhteissa mitään eikä ketään... ja parkkihalleihinkin on etukäteen tutustuttu. Mikä lie sen sitten saikin pois tolaltaan.
Onneksi sisarukset oli kuitenkin reippaina ja esiintyivät oikein iloisesti & mallikkaasti. Jagon omistaja Maija oli saapunut Kotkasta asti siskonsa Viivin kanssa pentuja katsomaan & esittämään. Tytöt handlasivat kehässä poikia ja Piken handlauksesta vastasi Jutta. Kasvattajan osuudeksi jäi tällä kertaa koirien kunnostaminen kehään ja jännittäminen kehän laidalla. Maijalle, Viiville & Jutalle sydämellinen kiitos handleriavusta!

Alla tuomari Paula Valakarin arvostelut kolmikosta ja muutama erittäin huonolaatuinen kuva. Valo-olosuhteet oli parkkihallissa sellaiset, ettei kuvaamisesta tullut mitään. Arvostelujen yhteydessä on kuitenkin kehnotkin kuvat kivemmat, kuin ei kuvia ollenkaan, joten......


Ärripurrin Menninkäinen (Eppu), om. Tuula Tuhkanen, Hki
"Erittäin hyväntyyppinen urospentu. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvä luusto. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hyvä häntä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkinlaatu, mutta näyttelyyn saisi olla turkkia enemmän. Liikkuu ja esitetään hyvin."
PEK 3

Ärripurrin Mörökölli (Aapo), om. Hukan perhe, Lahti
"Erittäin hyväntyyppinen urospentu. Hyvä päänpituus. Hieman haja-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja eturinta. Hyvin kehittynyt runko. Erinomainen häntä. Tehokas liikunta. Erinomainen karvanlaatu."
PEK 2, KP



Ärripurrin Mörrimöykky (Pike), om. Marja Ikonen, Hki
"Erittäin hyväntyyppinen narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja eturinta. Rintakehä saa vielä kehittyä. Hyvä rungonpituus. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen häntä. Liikkuu hyvin. Erinomainen, karkea karva."
PEK 1, KP, ROP-PENTU

Näyttelytouhujen ohessa vietimme pentutreffejä piknikin merkeissä. Trimmipöydälle katettiin retkievästä ja siinä syödessä oli samalla tilaisuus höpötellä mukavia ja vaihtaa kuulumisia. Pennut sai leikkiä & painia yhdessä ja tähän karkelointiin Rymykin jo osallistui. Ilmassa oli jälleennäkemisen riemua - hauskaa nähdä pitkästä aikaa koko pentue yhtäaikaa temmeltämässä. Ihana näyttelypäivä, joskin vähän pitkä... yöllä oli siirrytty talviaikaan, mutta ärripurrilan kellot tikitti aamulla vielä kesäajassa. Olimme siis kepon kanssa näyttelypaikalla tuntia liian aikaisin... noloa mutta totta =)

Kiitos kaikille mukanaolleille, kun viitsitte ajella kauempaakin paikalle: Marja & Hane, Tuula & Make, Hukan koko perhe, Maija, Viivi & Jutta. Ihania olette!

Samaan aikaan Tiina osallistui tanskantuliaisen kanssa Tuuloksen näyttelyyn ja sieltä saatiinkin iloisia uutisia lisää. Junioripoitsumme voitti luokkansa ja sai ensimmäisen serttinsä. Hiphuraa!
Alla Matti Luoson arvostelut Legosta:

"Erittäin hyväntyyppinen ja hyvänkokoinen uros. Hyväilmeinen pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaulapituus. Sopiva luusto. Hieman lyhyt rintakehä. Sopivat kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvin. Hieman lyhyessä turkissa, mutta hyvä karvanlaatu. Erittäin hyvä käytös."
JUN ERI1, SERT

Kiitos Tiina hyvästä työstä poitsun kanssa!