Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Uusin luku loputtomaan jatkokertomukseen "Ärripurrilan väen nolot tempaukset":
Perjantaina ärripurrilassa jatkettiin syyslomaa massiivisella patikoinnilla. Tarkoitus oli tehdä vähän pitempi metsälenkki koirien kanssa... No pitkä siitä sitten tulikin, huomattavasti suunniteltua pidempi. Olin kartalla ihan hienosti siihen asti, kunnes lähdin paluumatkalla "oikaisemaan" vieraassa maastossa kotiin... Sillä seurauksella, että päädyin otusten kanssa keskelle ei mitään, aivan hukassa. Maastokartta ei tietystikään ollut mukana ja kännykkäkin oli unohtunut kotiin. Taivas oli sateesta harmaa, joten sieltäkään ei suunnistusapuja saanut. Lisäksi alkoi tulla hämärä ja koska tarkoitus oli liikkua "ihan vaan kotinurkissa", ei koirien hihnatkaan olleet mukana. Cairnithan nautti kaahaillen joka hetkestä, mutta Lelua joutui jo loppumatkasta kantamaan... sen lisäksi, että itselläkin alkoi askel painaa. Ei siis ollut ihan voittajafiilis.
=)
Paniikkiin ei ollut aihetta, koska tiesin ettei koti ollut kovin kaukana. En vain tiennyt mistä sinne pääsee ja ehditäänkö sinne ennen pimeän tuloa... Täällä kun ei katuvaloja tai lenkkipolkuja ole kulkua helpottamassa =)=)
Lopulta tupsahdettiin jostain ryteikön kautta kotipihaan juuri ennen säkkipimeää. Koirat ne taisi lopulta oikean suunnan löytää. Useampia tunteja siellä hukassa tuli hortoiltua. Onneksi isäntä ei ollut kotona, niin ei ehtinyt huolestumaan ja hälyttämään armeijaa, mediheliä ja palokuntaa paikalle.
Kuten olen aiemmin todennut; Metsä on kodin jälkeen maailman paras paikka. Paitsi silloin kun sinne eksyy.
On tälle täällä ihan reilusti naurettu =) Ja metsään mennään jatkossakin ihan takuulla.