Maanantaina ei ollut pikkumammalla sydäri kaukana, kun ihan yllättäin Lelu katosi... Pienihän tuo otus on, muttei sentään niin pieni, että häviää tavalliseen luhtitaloasuntoon. Niinhän sitä voisi luulla, mutta totuus on tarua ihmeellisempää.
Olin menossa iltavuoroon töihin, joten lenkitin koirat metsässä heti aamupäivällä ja lopun aikaa puuhastelin kotona sitä sun tätä. Eipä siinä askareissa koko aikaa rekisteröi, missä kukin koirista on ja mitä ne touhuaa. Varsinkin, kun lenkin jälkeen on aika rauhallista ja hiljaista muutenkin eli karvahaalareiden päivätirsojen aika.
Töihin lähtö siinä sitten lähestyi ja ajattelin vielä ulkoiluttaa koirat ja ruokkia pennun. Huhuilin Lelua syömään... eikä mitään tapahtunut. Ajattelin, että nukkuupa sikeästi, mennään sitten herättämään. Kolusin kaikki pedit ja normaalit piilopaikat, sängyn ja sohvan alta, eikä Lelua ole missään. Nauratti vähän, kun ajattelin että on taas epähuomiossa jäänyt vessan tai kylppärin oven taakse. Vaan eipä ollut sielläkään... Eikä parvekkeella, kaapeissa tai tuulikaapissa!
Silloin alkoi jo kylmä hiki pukata otsalle, eikä naurattanut enää yhtään. Koko kierros uusiksi ja koko ajan kutsuin Lelua...
EIKÄ PENTUA LÖYDY MISTÄÄN!
Järkytys. Ajattelin, että riiviö on huomaamattani livahtanut ulos ja lähdin paniikissa juoksentelemaan ja huhuilemaan pihalle. Toivotonta, eikä naapurikaan ollut Lelua nähnyt. Ei se voi olla ulkona, takoi ajatus takaraivossa. Mutta eihän se voi sisältäkään hävitä, ellei joku ulkoavaruuden alien ole sitä siepannut. Siispä pakko rauhoittua ja aloittaa etsinnät sisältä uudelleen ennenkuin hälyytän palokunnan, poliisin ja medihelin paikalle.
Järjestelmällisesti aloin käymään kaikkea, myös kaappeja läpi. Ja ylläripylläri - makuuhuoneen kaapin alahyllyltä, suljettujen ovien takaa, paitapinojen & ison kassin takaa tuijotti hämmästynyt silmäpari takaisin. Lelu oli livahtanut kaappiin kun otin sieltä jotain tavaroita ja kököttänyt siellä arviolta reilun tunnin puhumatta mitään. Se ei raapinut, eikä vinkunut kaapissa eli luultavasti se oli siellä tyytyväisenä päikkäreillä.
Löydettäessä sillä ei ollut mitään hätää, eikä erityistä kiirettä kaapista ulos. Ilme naamalla oli enemminkin sellainen "WAU! Olipa muuten jännä leikki". Kaapista päästyään Lelu alkoi heti painia Ruutin kanssa, että tuskin se mitään traumoja sai. Tosin emäntä sitten sai niitä sitäkin enemmän.
Vaasasta saapui ärripurrilaan iloinen yllätys. Peppi (Ärripurrin Puhti Peppi) perheineen kirjoitteli kuulumisia ja lähetti melkoisen määrän ihania kuvia. Kuvaterveisiä on saapunut aiemminkin, mutta ovat unohtuneet kaikessa hötäkässä tänne blogiin päivittää. Jottei kömmähdys toistu, lisätään Pepin uudet poseeraukset tänne ihan tuoreena.
Peppi on päässyt Netan kanssa pentukouluun.
Ensimmäisissä näytteytreeneissäkin on jo oltu.
Maisa
Viikonlopun vietin Helsingin Oulunkylässä luonnetestissä. Cairnterrierikerho järjesti ensimmäisen oman luonnetestin, joka oli vieläpä kaksipäiväinen ja kaikki 20 testattavaa cairneja. Tällä kertaa testattavana ei ollut yhtään ärripurria, mutta itse olin testissä töissä sihteerikkönä.
