Mummu sairaslomalla

8.2. Mummukoira kärrättiin eläinlääkärille. Nasu alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa pari päivää aikaisemmin. Ontuminen alkoi yhtäkkiä, eikä itse jalkaa näyttänyt vaivaavan mikään. Selässäkään ei tuntunut mainittavaa lämpöä tai aristusta ja jalan oireilu loppui välillä kokonaan. Maanantaiaamuna Nasu oli lähes oireeton, mutta illalla vaiva palasi entistä rajumpana. Takajalka oli hervottoman oloinen, vaste varovaisiin taivutuksiin huono, raaja kuin osittain halvaantunut. Kipuilu oli epämääräisen oloista ja lähinnä selässä. Oireilu muistutti kovasti omia issiasvaivojani ja hermopinnettä... Oitis siis aikaa soittamaan lääkärille.
Tiistaina Nasu oli taas lähes oireeton, kun piti tohtorilaan lähteä. Sinne kuitenkin mentiin.
Lääkäri vahvisti epäilykseni: polvi terve, mutta selässä hermopinne, josta johtuen jalan hermotukset puutteelliset. Kipupiste löytyi oikealta lannealueen nikamavälistä, diagnoosina välilevytyrä (... todennäköisesti...). Nasua ei kuvattu, koska molemmat pidimme sitä turhana tässä vaiheessa. Välilevyvaivat ei useinkaan näy röntgenkuvissa ja koska Nasu ei ollut loukannut itseään tapaturmaisesti tms. magneettikuviin lähteminen tuntui hätiköinniltä. Koska oireet oli niin tyypilliset välilevytyrälle, päätettiin kuvata vasta sitten, ellei lääkkeet ja lepo ala tehoamaan. Hoidoksi määrättiin siis 4 viikkoa lepoa ja kymmenen päivän kuuri tulehduskipulääkkeitä... Jo ajatuksena tuntui ylivoimaisen haastavalle toteuttaa neljän viikon pakkolepo tälle superenergiselle vauhtikuningattarelle *huoks*. Mutta yritettävähän sitä on.

Eläinlääkäriltä marssittiin suoraan mustiin & mirriin ostoksille. Jo aiemminkin Back on track-manttelin hankkiminen oli kummitellut mielessä, mutta jostain syystä loimi oli jäänyt silti kaupan hyllyyn. Perustakkeja meidän otuksille on hankittu, mutta nyt halusin ehdottomasti kokeilla tämän keraamista kangasta olevan "ihmeloimen" vaikutusta selkävaivaisen hoidossa. Keraamisen loimen pitäisi lievittää tulehdus- ja kiputiloja heijastamalla kehon omaa lämpöä takaisin infrapunasäteilynä. Se ei ole siis ihan tavallinen lämpömantteli.
Lisäksi Nasulle hankittiin tossut. Se on tassuistaan melko arka ja alkaa kinkata jo -12 asteen pakkasella. Selkävaivaisena en halunnut sen koikkelehtivan mitään ylimääräistä, vaan liikkuvan mahdollisimman tasapainoisesti ja rennosti. Tossut jalassa se voisi onnistua.

Lääkekuurin aikana Nasu tunsi itsensä turhankin terveeksi... terrierin kipukynnys nyt on mitä on muutenkin ja siihen vielä kipulääkkeet lisäksi. Levossa pitäminen oli todellakin melko haastavaa, varsinkin kun en raaskinut sulkea eloisaa mummua häkkiin totaalilepoon. Nasu vietti 4 viikkoa pentuaitauksessa, jottei päässyt hyppimään sohville ja sänkyyn. Ulos se pääsi vain hihnassa köpöttelemään kävelyvauhtia. Leikkiäkään ei oikein voinut, koska Nasulla on taistelutahtoa yli oman tarpeen ja leikit menee heposti överiksi. Ulos se ei päässyt koskaan ilman uutta takkiaan ja "räkkiä" käytettiin päivittäin sisälläkin 2 x puoli tuntia tai yksi tunnin jakso. Akuuttivaiheessa Nasu oli aina vetreämpi ja sai hervottoman jalan koottua allensa paremmin, kun "räkki" oli ollut päällä jonkin aikaa. (Lääkekuuri oli tuolloin jo loppunut). Pakkohan siinä oli alkaa uskomaan, että takki auttoi jotenkin kehoa parantamaan itse itseään... =O

Niin tai näin, pääasia on että Mummu saadaan kuntoon. Toipuminen oli hyvällä mallilla jo kahden viikon levon jälkeen, mutta silti pakkolepoa jatkettiin sitkeästi vielä seuraavat kaksi viikkoa. Onneksi Nasun mieliala pysyi tylsästä sairaslomasta huolimatta korkealla.

Kuvat on otettu saikun loppupuolella todisteeksi siitä, että kyllä cairni voi nauttia elämästä ja menosta tarvittaessa vaatteet päälläkin =)