Sattumuksia & kommelluksia

Taas on tämä aika keväästä... Housukausi on varma kevään merkki Ärripurrilassa.
Toinen kevään merkkitapahtuma on karvahaalareiden huhtikuinen survival-uinti. Viime vuonna Nasu harrasti tätä extremelajia pulahtamalla suonsilmään uimaan. Himouimari ei voinut vastustaa sulaa vettä, muttei myöskään arvannut, ettei siitä lutakosta välttämättä pääse enää ylös. Jotenkin siitä silloin selvittiin, eikä Nasukaan ole suonsilmään sen koommin karannut mulimaan.
Tänä vuonna oli sitten Ruutin vuoro livahtaa luvatta uimaan. Se säntäsi heikoille jäille ja vajosi sinne kaulaa myöten. Eikä päässyt tietenkään ylös. Hain jo kättä pidempää avuksi ja olin kahlaamassa hätiin, kun Ruuti jotenkin sai kikkailtua itsensä ylös. Se ei ollut tapahtuneesta moinenskaan. Kuivasi turkkinsa mustikanvarpuihin ja yritti sännätä uudelleen jäälle.
Eli on harrastettu suouintia ja avantouintia. Tästä alkaa meillä mudostua jo perinne. Saas nähdä, mitä elikot ensi vuonna keksii pikkumamman kauhuksi.
Pari päivää myöhemmin Ruuti aivasti pihalla niin, että löi kirsun asvalttiin rikki ja veri lensi kaaressa. Kotipiha se vasta vaarallinen paikka onkin!

Tapahtumaköyhää elämä ei siis ole ollut, mutta harrastusten kannalta housukausi on tylsää.
Nasun tokotreenit katkesi heti kättelyssä juoksujen takia ja moneen muuhunkin rientoon on jäänyt hormoonitoiminnan vuoksi osallistumatta.