Jälkijunassa

Perässä laahaa edelleen nämä blogijorinat... Mikä ihme siinä nykyään onkaan, ettei näitä päivityksiä saa ajantasalle. Höh. Ehkä se on toisaalta positiivistakin - että on muutakin elämää, kuin tuijottaa läppärin ruutua?
Kameraakin olen karttanut, joten uusilla kuvilla ei juuri juhlita. Laitetaan muistelot kuitenkin yhteen pötköön aikajärjestyksessä.

15.9. saatiin Ärripurrilaan mieluisia vieraita, kun Henna, Hirmu & Rymy saapui lenkkiseuraksi pitkästä aikaa. Kierrettiin pitkä metsälenkki ja on turha edes mainita, että otukset nautti päästessään kaahailemaan porukalla. Hennalle kiitos mukavasta lenkkiseurasta, josta nauttisimme mieluusti useamminkin =)

19.9. huristelin Espooseen moikkaamaan Koirasen väkeä ja sieltä jatkoimme Annen kanssa yhdessä Jorvakseen Willenskraft-kenneliin ihastelemaan Pösön & Kertun rakkauden hedelmiä. Äitikoira ja seitsemän pikkukoiraa voi hyvin ja villisti. Pennut oli sydäntäsärkevän suloisia - kuten aina. Kivan ja reippaan oloinen pentue. Kiitos Pirjolle, kun saimme käydä visiitillä.
Jorvaksesta kurvasimme takaisin Espooseen ja sieltä Juvanmalmille Tinskiä & Toivoa morjenstamaan. Samalla visiitillä tuli nypittyä Toivon turkki kuosiin.
Ihana oli nähdä pitkästä aikaa niin Koirasen poppoo kuin Tinski & Toivokin. Kiitos kaikille mukavasta, cairnimaisen touhuntäyteisestä päivästä.

26.9. aloitin vuosien tauon jälkeen tokotreenit uudelleen Nasun & Ruutin kanssa. Jutan tokoilujen innoittamana päätin vihdoin ryhdistäytyä ja tavoitella treenipaikkaa molemmille otuksille. Treenipaikan saaminen ei ole täällä mikään selviö (varsinkaan tällaiselle epäsäännöllisesti ja ilman suurempia tavoitteita kouluttavalle), joten olin todella iloinen, kun treenipaikkoja heltisi peräti kaksi.
Omatoimisia treenejäkään ei ole juurikaan tullut harrastettua... treenejä edeltävänä iltana palauttelin koirien mieliin viiden minuutin minitreeneillä perusasentoa ja seuraamista. Noloa, mutta totta. Kentälle meno tauon jälkeen luonnollisesti vähän jännitti... varsinkin terävän ja intohaukkua herkästi tarjoavan Nasun kanssa. Ja onhan nämä omat otukset nykyään melkoisen "metsittyneitä" villikkoja kaikki.
Treenit sujui kuitenkin yli odotusten, eikä hävetäkään tarvinnut =) Molemmat koirat toimi hyvässä kontaktissa ja innokkaasti. Itsekin pystyin olemaan rauhallinen ja keskittynyt, mikä tietysti näkyy positiivisesti villikkojen työskentelyssä. Siispä oikein onnistuneet treenit hyvissä fiiliksissä! Ruutiin olin ihan erityisen tyytyväinen. Se ei osaa vielä edes perusasoita, mutta on paljon äitikoiraa helpompi koulutettava. Ruuti kykenee keskittymään huomattavasti paremmin kuin Nasu, koska ei ole aivan yhtä vilkas ja terävä.
Tokotreenit jatkuu Nasun kanssa tasoryhmässä 2 ja Ruutin kanssa alokkaissa.

Tokokuvia tulossa, kun Juhani saa purettua ne kamerastaan...