Jäljestämässä

Torstai-iltana osallistuttiin Nasun & Muumin kanssa PHKK:n mejä-iltaan, jossa oli mahdollisuus tutustua lajiin ja kokeilla lyhyen verijäljen ajamista. Paikalla oli runsas joukko erirotuisia koiria, joiden jälkityöskentelyä oli mielenkiintoista seurata. Suurin osa taisi olla ensikertalaisia verijäljellä, joskin osalla koirista on aiemmin treenattu pk- tai pelastuskoirajälkeä. Kokeilu verijäljellä sujui lähes kaikilla ihan mallikkaasti ja joukossa näytti olevan joitain oikein lupaavankin oloisia jäljestäjiä.

Muumilla oli omalla jäljellään melkoisia käynnistysvaikeuksia. Se etsi ja kulki jäljen mukaisesti, mutta eteneminen oli hidasta, eikä rohkeus riittänyt edetä itsenäisesti ja irtaantua mamista. Muumeli ei selvästikään oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä... Sen käyttäytyminen jäljellä oli itseasiassa juuri sellaista, kuin etukäteen arvelinkin luonnetestitulosten valossa - Ei siis yllätyksiä. Vasta viimeiset 15 m ennen jäljen loppua Muumi alkoi edetä jotenkuten. Ihan mielenkiintoinen kokemuksena ja Muumille ensimmäinen (ehkä myös viimeinen...) verijälki =)

Nasulla onkin ajettu verijälkeä aiemminkin. Tosin jälkitreenit on olleet jäissä puolitoista vuotta. Tarkoituksena olisi aloittaa treenit uudelleen tavoitteena mejäkokeet syksyllä tai ensi keväänä. Nasulle tämä oli siis vanhan kertausta ja yhtä innokkaana koira paineli jäljelle kuin aina ennenkin. Vauhtia oli vähän liikaakin, mutten viitsinyt näin lyhyellä pätkällä alkaa menoa toppuuttelemaan. Luultavasti Nasu "kaahasi" siksikin, että haistoi lopussa olevan makuun ja yritti "oikaista" sinne (nämä kokeilujäljet oli lyhyita, Nasun reilusti alle 100 m ja kaarsi voimakkaasti oikealle). Myös parinkymmenen metrin päässä olevat viereiset jäljet molemmin puolin häiritsi Nasun työskentelyä. Kokeiluna siis ihan mainio, mutta Nasun kaltaiselle koiralle vähän hämmentävää. Myös puuttuva kaato oli koiralle selvästi tylsä juttu.

Jälkikokeilussa oli mukana myös Nasun Mokka-sisko ja tytär Maisa omistajansa Jutan kanssa. Molemmat suoriutui omasta osuudestaan hienosti. Mokka on ollut lyhyellä harjoitusjäljellä joskus nuorempana, mutta Maisalle tämä oli eka kerta. 8 kk ikäisen Maisan meno oli hyvinkin lupaavan näköistä. Paremmin Maisalla sujui dybyytti verijäljellä, kuin Nasulla tai Mokalla aikoinaan. Eikä niilläkään niin huonosti silloin mennyt... Taitaa näissä cairneissa vielä jotain käyttöominaisuuksien rippeitä olla tallessa?

Mukavaa jälki-iltaa juhlisti vesisade, jota riitti koko tapahtuman ajan. Kuvia en siis saanut räpsittyä ja oheinen otos onkin jostain kolmen vuoden takaisista treeneistä. Siinä väsynyt mutta onnellinen Nasu on päässyt läpi AVO-jäljen kaadolle.