Luolatreenit jatkuu...

Viime keskiviikkona käytiin taas Ristiinassa morjenstamassa kettua. Ärripurrilan koiruuksista mukana oli vain Nasu, koska Ruuti joutui jäämään kotiin Muumin seuraneidiksi. Treeni- ja matkaseurana meillä oli tuttuun tapaan Jutta, Mokka ja Maisa.
Nasun treenit paranee kerta kerralta. Tällä kertaa se kulki jo pätkän luolastossa ja varasti karvatupon ketun villahousuista. Riistaviettiä Nasulta löytyy, eikä se kaihda suoraa kontaktia kettuun. Pimeässä ja ahtaassa luolastossa liikkuminen on edelleen Nasun kompastuskivi.
Kouluttaja on kuitenkin luottavainen ja kommentit tosi rohkaisevia. Jotain potentiaalia hän koirassa näkee, koska kielsi heittämästä kirvestä vielä kaivoon =)
Myös Maisan otteet on edelleen lupaavia, joten yhdet treenit sovittiin kouluttajan suosituksesta vielä ennen talvitaukoa. Nasun & Maisan kanssa suuntaamme kolmen viikon kuluttua jälleen Ristiinaan ja Mokka siirtyy kannustusjoukkoihin.

Postia Ronjalta

Ärripurrilan sähköpostiin tupsahti kuvia ja kuulumisia Ronjalta, Ruutin Tenavatähti-siskolta. Neitokainen on juuri käynyt kampaajalla siistiytymässä ja voi muutenkin hyvin. Ronja on nuoresta iästään huolimatta oikea reissunainen. Kesälomalla Ronja perheineen huristeli matkailuautolla ympäri Eurooppaa. Ronja kävi uimassa mm Garda-järvessä ja Atlantissa... Vähän toista kuin siskolikan mulimiset Koiskalassa ojanpohjalla =)

Ronjan rakkain kaveri on "isosisko" Tellu, cairnineitonen hänkin.

Keppihulluus on näköjään periytyvä ominaisuus, kuten Ronjan kuvista voi päätellä. Ruuti harrastaa tätä myös ja Nasu on siitä jo ihan tunnettu, että raivaa metsästä metrisiä karahkoita.

Boalle ja Tompalle kiitos kuvista! Kuvat ilahduttaa aina.

(kuvat: Tom Engberg)

Kalenterityttö

Hirmun sisko Tyyne on päässyt joulukalenterin kaunistukseksi. Aika suloinen tonttu!
Luukuista avautuu sitten muidenkin cairnien kuvia ja saattaapa siellä olla Ruutikin jossain...
Kalentereita saa Cairnterrierikerhon puodista ihan kohta. Ja tätä hankintaa Ärripurrilan väki tietysti suosittelee =)

(kuva: Kuva-Agentit / Sassa)

Muumista tulee Muumimamma

Maanantaina käytiin ultrassa kuulemassa ilouutisia: Pikkumuumeja on tulossa sittenkin !
Muumi on levinnyt siihen malliin, että vauvauutiset näki jo paljaalla silmälläkin, mutta onpahan asialle saatu nyt virallinen vahvistuskin. Ja aina se ultraan meno on jännä paikka, vaikka asiasta olisi olevinaan kuinka varma ilmankin... Kyllä se jännittää nähdä, onko siellä masussa ketään kotona. Ja olihan siellä tällä kertaa useampikin asukki. Nyt sitten vaan odotellaan ja pidetään tulevaa pikkuäitiä kuin kukkaa kämmenellä.

Kyllä ketuttaa!

Eilen käytiin taas Ristiinassa luolatreeneissä Nasun, Mokan, Ruutin & Maisan kanssa. Mukana oli myös tuttu parsonporukka ja uutena tulokkaana yksi working russeli. Erittäin mukavat ja onnistuneet treenit jälleen. Nasu meni jo pienen pätkän luolastossakin, autettuna tosin, mutta menipä kuitenkin. Ruutikin selviytyi ensikertalaiseksi ihan kelvollisesti. Haukkua ei irronnut, mutta kiinnostus oli kova, eikä neitokaisen häntä pudonnut alas missään vaiheessa. Maisan otteet on tosi lupaavat, ehkä tämän cairnipoppoon lupaavimmat.

Kyllä näistä toheloista saa ihan ylpeä olla. Jotain alkuperäisten viettien rippeitä vielä jäljellä on. Nyt "ketuttaa" siinä määrin, että pakko oli uusi treeniaika varata heti parin viikon päähän.

Mielenkiintoista puuhaa ja ehdottomasti sen arvoista, että ketun perässä jaksaa Mikkeliin asti ajella =)

Hirmun ensitreffit lauman kanssa

Lauantaina Hirmu pääsi tutustumaan Ärripurrilan laumaan ensimmäistä kertaa. Yhdessä mentiin Koiskalan metsään telmimään ja uittamaan tassuja jäisessä metsälammessa... Viimemainittu tosin ilman lupaa ja Ruutin yllyttämänä. Vaan eipä karvalapsi siitä näyttänyt paljoa kärsivän, vaikka jääsohjon seassa ehti vähän polskiakin.

Muutenkin pikkuinen Hirmu osoittautui varsin reippaaksi ja maastokelpoiseksi tapaukseksi. Sopii siis tähän villikkoporukkaan kuin nenä päähän.

Kuvia treffeiltä ei valitettavasti ole, koska taivaalta satoi pennun kokoisia jalkarättejä. Laitetaan tähän korvikkeeksi jotain arkistoista kaiveltua...

Talven ensimmäinen kuura

Pari viikkoa sitten saatiin nauttia tämän talven ensimmäisistä kuura-aamuista. Tällaisina aamuina luonto on ehkä kauneimmillaan ja metsässä jaksaisi samoilla loputtomasti koirien & kameran kanssa. Ilo ensipakkasista jäi valitettavan lyhyeksi *huoks*... Vallitsevina marraskuisina monsuunisateiden päivinä pakkasaamuja muistelee suurella haikeudella.

Alla vähän kuvasatoa kuuraretkiltä, eikä näissä kuvissa ole pääosassa koirat.