Juhannustoivotukset


Vappua juhlittiin rauhallisissa tunnelmissa pentulaatikon asukkien kanssa. Ärripurrilan pihassa nähtiin vappuna tällainenkin outo otus.
7.5. Ärripurrilassa väki väheni jälleen, kun jalostuslainamme Sohvi muutti takaisin omaan kotiin. Sohvin viisikko täytti 7 viikkoa, joten äitikoira saattoi huokaista helpotuksesta ja hyvillä mielin jättää pikkuotukset Nasun, Ruutin & Lelun hoiviin.
29.5. Ruutin & Legon poika Vauhti vietti 1-vuotis synttäreitään. Iloiset Onnittelut ihanalle ainokaiselle :)
30.5. olin samaisissa, Manssiyhdistyksen järjestämissä treeneissä "kuokkimassa" Ruutin & Rymyn kanssa. Paikalla siis myös Kaarina & Eeva Vauhdin, Plyushin ja Tepan kanssa, sekä liuta nopsajalkaisia mansseja omistajineen. Treenit veti Vuorelan Lotta, jonka johdolla on treenailtu ennenkin.
Vauhti vauhdissa
Juoksutreenikuvat on Heli Lasasen. Kiitos Helille kivoista kuvista!
Tiina on ahkeroinut Legon kanssa näyttelykehissä koko kevään. Nuoriherra on miehistynyt kovasti, mikä näkyy tuloksissakin. Legon handlauksesta on vastannut Tiina tai Riina, jonka luotsaamana tanskalaisheppumme on usein "ihan liekeissä" :) Kiitos molemmille taitaville handlereille ja Tiinalle erityisesti Legon kunnossapidosta! Kelpaa täällä kotikatsomossa tuloksia ihastella...9.4. Vaasa VAK3 SA, 22.4. Lahti PU2 VACA, 7.5. Tampere PU2 VACA, 14.5. Rauma PU4, 22.5. Somero PU2, 28.5. Helsinki PU3 ja 29.5. Tuuri PU1 ROP
Suru-uutisiakin on Ärripurrilaan kasvateista kantautunut:
19.3. menehtyi tapaturmaisesti Ärripurrin Tankero, "Helmut" (s. 12.10.2006)
16.4. ikiuneen autettiin vakavasti sairastunut Ärripurrin Ähäkutti, "Nelli"
(s. 16.1.2005)
Rauhaisaa unta rakkaat.
Omistajilleen toivotaan paljon voimia ja lämpimiä & lohdullisia ajatuksia.
Kuun vaihteessa oli vielä näin paljon lunta, kun lenkkeiltiin Karoliinan ja saksaripoika Orrin kanssa. Yhteislenkit Orrin kanssa jäi talvella vähälle neitokaisten juoksujen, Nasun sairasloman, pentukiireitten ja milloin mistäkin syystä. Oli mukava saada pitkästä aikaa lenkkiseuraa. Ruuti erityisesti nauttii Orrin kanssa kaahailusta ja Nasu pitää nuorison kurissa & nuhteessa :)
Huhtikuun vapaahetket sujui lähinnä pentulaatikon elämää ihastellessa ja kasvatteja trimmaillessa. Eikä koiramaisista tapahtumista ollut muutenkaan pulaa:
27.4. Kaarina osallistui Vauhdin kanssa luolatreeneihin Vihdissä. Itsekin olisin mielelläni tätä tapahtumaa lähtenyt katsomaan, mutta ihan joka paikkaan ei ehdi... Lupaavasti oli Vauhdin toinenkin esiintyminen keinoluolastolla sujunut, josta kasvattaja on tietysti valtavan ilahtunut.
Ilves kävi täällä...
Riistavietin rippeistä puheenollen... Huhtikuun lopulla sain viestin Epun (Ärripurrin Menninkäinen) omistajalta, joka kertoi kaupunkilaiskoiran ottaneen yhteen mäyrän kanssa :O Kesämökillä perhettä oli odottanut talven jälkeen yllätys, kun mäyrä oli pesiytynyt yhden piharakennuksen alle... jota ei tietysti tiedetty siinä vaiheessa, kun mökille saavuttiin. Koirat päästettiin pihaan juoksemaan kuten aina ja Eppu bongasi vieraan asukin varaston alta oitis. Se raahasi mäyrän taivasalle ja antoi sille häädön pihapiiristä. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä ja oli siinä karvat ehtineet vähän pöllytä, ennenkuin isäntäväki ehti erotuomariksi. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu; kaikki asianomaiset selvisivät kahakasta pelkällä säikähdyksellä, eikä haavottuneita tarvinnut paikkailla. Isäntäväki varmisti senkin, että mäyrä pääsi siirtymään metsään ehjin nahoin ja rauhassa säikähdyksestä toivuttuaan. Perheen toinen cairni Nakke oli hipsinyt takavasemmalle välittömästi hässäkän käynnistyttyä. Se tyytyi seuraamaan tilanteen etenemistä sisältä mökistä... Viisas vanhaherra :)
Ärripurrilan nurkissa pyöri huhtikuussa ilves, joka kerran näyttäytyi ihan lähietäisyydeltäkin. Iso ja hieno otus, mutta onneksi sen verran arka, ettei ihan pihalle asti tule (kuten naapurikylässä on käynyt).
Ja sitten olikin jo kevät!

Sohvin & Duffyn rakkaudenhedelmät syntyi aamuyöstä 20.3. Pentulaatikossa tuhisee 3 urosta & 2 narttua & tyytyväinen emä. Pikkuisten kuulumisia voi lukea niiden omasta blogista osoitteessa:
15.3. Sohvi muutti meille vauvaloman ajaksi asumaan. Se on ihastuttava tapaus, jonka kanssa on todella helppo elellä. Iloinen ja tasapainoinen neitokainen, joka ei ole epävarma, muttei myöskään mikään päällepäsmäri. Se on sopeutunut vieraaseen laumaan, kuin olisi aina ollut osa sitä.
Mummukoira on toipunut selkävaivoistaan hyvin ja pakkolepo taaksejäänyttä elämää. Nasun mielestä on levätty ihan kyllästymiseen asti ja mummulla on vauhti päällä, kuten ilmeestä voi päätellä =)
Ärripurrilaan oli päivähoitoon saapunut myös Rymy & Hirmu. Trimmin jälkeen Aapo pääsikin pihalle kaahailemaan siskolikka Rymyn kanssa. Isäntä on rakentanut jonain tylsänä hetkenä pihalle koirille oman lumilinnan ja lumivalliin tunneleita ja "ralliradan"... Voi sitä riemua, kun sisarukset juoksivat valleja ylösalas ja tunneleita läpi. Aapon kotiväki sai trimmistä mukaan lumipaakkuisen takkutukan =) Näin meillä... vähemmän salonkikelpoisesti.



8.2. Mummukoira kärrättiin eläinlääkärille. Nasu alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa pari päivää aikaisemmin. Ontuminen alkoi yhtäkkiä, eikä itse jalkaa näyttänyt vaivaavan mikään. Selässäkään ei tuntunut mainittavaa lämpöä tai aristusta ja jalan oireilu loppui välillä kokonaan. Maanantaiaamuna Nasu oli lähes oireeton, mutta illalla vaiva palasi entistä rajumpana. Takajalka oli hervottoman oloinen, vaste varovaisiin taivutuksiin huono, raaja kuin osittain halvaantunut. Kipuilu oli epämääräisen oloista ja lähinnä selässä. Oireilu muistutti kovasti omia issiasvaivojani ja hermopinnettä... Oitis siis aikaa soittamaan lääkärille.
Eläinlääkäriltä marssittiin suoraan mustiin & mirriin ostoksille. Jo aiemminkin Back on track-manttelin hankkiminen oli kummitellut mielessä, mutta jostain syystä loimi oli jäänyt silti kaupan hyllyyn. Perustakkeja meidän otuksille on hankittu, mutta nyt halusin ehdottomasti kokeilla tämän keraamista kangasta olevan "ihmeloimen" vaikutusta selkävaivaisen hoidossa. Keraamisen loimen pitäisi lievittää tulehdus- ja kiputiloja heijastamalla kehon omaa lämpöä takaisin infrapunasäteilynä. Se ei ole siis ihan tavallinen lämpömantteli.
Lääkekuurin aikana Nasu tunsi itsensä turhankin terveeksi... terrierin kipukynnys nyt on mitä on muutenkin ja siihen vielä kipulääkkeet lisäksi. Levossa pitäminen oli todellakin melko haastavaa, varsinkin kun en raaskinut sulkea eloisaa mummua häkkiin totaalilepoon. Nasu vietti 4 viikkoa pentuaitauksessa, jottei päässyt hyppimään sohville ja sänkyyn. Ulos se pääsi vain hihnassa köpöttelemään kävelyvauhtia. Leikkiäkään ei oikein voinut, koska Nasulla on taistelutahtoa yli oman tarpeen ja leikit menee heposti överiksi. Ulos se ei päässyt koskaan ilman uutta takkiaan ja "räkkiä" käytettiin päivittäin sisälläkin 2 x puoli tuntia tai yksi tunnin jakso. Akuuttivaiheessa Nasu oli aina vetreämpi ja sai hervottoman jalan koottua allensa paremmin, kun "räkki" oli ollut päällä jonkin aikaa. (Lääkekuuri oli tuolloin jo loppunut). Pakkohan siinä oli alkaa uskomaan, että takki auttoi jotenkin kehoa parantamaan itse itseään... =O
8.2. Pösö vietti 6-vuotissynttäreitään. Ihana ilopillerimme on aikuisen iässä, mutta mieleltään ikuinen teinipoika. Pikkupösöjäkin on jälleen toivomuslistalla, sillä tammikuussa hurmuri tapasi pari ihastuttavaa morsmaikkua.

Vuoden alussa vietettiin muutama viikonloppu mökillä Pusulassa. Mökkielämä on mukavaa vaihtelua kotioloihin ja siitä nauttii niin otukset kuin isäntäväkikin. Tosin ulkoilu- ja kuvausintoa taltutti melkoisesti paukkupakkaset ja aika kului enimmäkseen sisätiloissa mökkiä ja saunaa lämmitellessä. Mökkielämä jo sinällään on ihan riittävän extremeä -25 asteen pakkasella, vailla mukavuuksia olevassa torpassa... Mutta ihanat viikonloput rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen siltikin.
Välillä on hyvä viettää yksinkertaisempaa elämää perusasioiden ja askareiden parissa. Elää ilman telkkaria, tietokonetta, kännykkää ja muistutella mieliin ettei kaikki toimikaan nappia painamalla.... Hakata hulluna halkoja, kantaa vettä avannosta, istua kipinävahtina ja pelätä seuraavaa istuntoa ulkovessassa. Mitä ihanaa mielenrauhaa!




15.12. parkkeerasin itseni sohvalle klo 21.30 ja tuijotin hartaana telkkaria. Onneksi Marja laittoi tekstarilla muistutuksen, muuten olisin suurella todennäköisyydellä unohtanut telsutuokion...
5.12. pienen pieni prinsessamme Lelu vietti 3-vuotissynttäreitä. Kuvassa miniatyyriwestiellä on ikää 5 viikoa ja painoa alle 600 grammaa. Kuvaushetkellä huoli minipennun tulevaisuudesta oli vielä suuri, mutta terhakka eläjä tästä hippiäisestäkin lopulta tuli =) 

